Finlandia Village sijaitsee Sudburyssa, Pohjois-Ontariossa. Se koostuu Finlandiakodista, Palvelukodista, Lepokodista, Hoivakodista sekä rivitaloista. Kaikki paitsi Hoivakoti tarjoaa tehostettua palveluasumista itsenäisille ikä-ihmisille. Me työskentelimme ainoastaan Finlandiakodin, Palvelukodin ja Lepokodin puolella.
Asukkaat täällä ovat suurimmaksi osaksi suomalaisia ja kanadalaisia sekä ranskaa puhuvia kanadalaisia. Suomella ja englannilla täällä pärjäsi ihan hyvin lukuunottamatta lieviä kommunikaatio ongelmia ranskankielisten kanssa. Suomalaisista asukkaista suurin osa on asunut nuoruutensa Suomessa ja tullut työn/perheen perässä Kanadaan. Yllättävän paljon oli myös täällä syntyneitä suomalaisia. Työkavereiden kesken puhuimme englantia, lukuunottamatta ohjaajamme Tiinaa joka puhui myös suomea.
Asukkailla on täällä käytössä mm. kuntosali, uima-allas, monipuolista ohjattua liikuntaa, kampaamo, hieroja, kirjasto, kirpputori ja terapiakoira Lilly! Lisäksi on paljon erillaisia virikkeitä: bingoa, yhteislaulua, suomalaisia elokuvia ja tv-sarjoja ja nyt 10 viikkoa oli meidän pitämä Suomikerho, joka oli tosi suosittu! ;)
Täällä lähihoitajat eivät niinkään tee hoitotyötä. Lähihoitajat ovat ennemmin esimiestehtävissä. Hoivakodissa taas lähihoitajat vastaavat lääkehoidosta, verensokerien mittauksista yms.
Meidän ohjaajat Tiina ja Milanka ovat Personal Support Workereita (psw), eli ''apuhoitajia''. Tehostetun palveluasumisen puolella olevat asukkaat ovat itsenäisiä ja omatoimisa, toki osa asukkaista tarvitsee enemmän apua. Hoitajat eivät esimerkiksi saa nostaa kaatunutta asukastava an soitavat ambulanssin. Tämä tuntui aluksi todella hassulta, että käytännössä emme saa edes koskea asukkaaseen tälläisessä tilanteessa. Myös suurimman osan asukkaiden kohdalla hoitajat käyvät vain huolehtimassa että asukas on ottanut lääkkeet tai mitannut verensokerin. Toki myös monen kohdalla hoitajat käyvät antamassa dispillistä lääkkeet. Myöskään suihkutuksia ihmeempiä pesuja en kertaakaan täällä tehnyt. Ja suihkutuksetkin asukkaat oikeastaan myös hoitavat itse, he tarvitsevat apua vain oikeastaan selän ja hiusten pesussa.
Personal Support Workereiden työ täällä on samanlaista kuin lähihoitajien Suomessa. Myös toki se, että täällä on käytössä dispill-pakkaukset käytössä. Hoivakodissa oli käytössä tutut annosjakelupussit. Heti alkupäivinä huomasin eroja aspetiikassa. Täällä vuoron alkaessa hoitajat ottavat hanskoja taskut täyteen, mutta ne eivät ole kovin ahkerassa käytössä, Hoitaja käyttävät myös todella vähän käsidesiä.
Vaikka ehkä olen itse tottunut Suomessa vähän ''vaativampaan'' työhön, niin täällä työskentely on ollut tosi mukavaa ja rentoa. Työkaverit ja asukkaat ovat olleet mahtavia. Kunkin ohjaajan kanssa oli mukavaa tehdä parityönä, mutta oli kiva kun sai tehdä itsenäisestikkin töitä. Ohjaajan läsnäollessa sain antaa lääkkeitä ja silmätippoja sekä mittaa verensokereita ja verenpaineita. Yhden MMSE-testin pääsin tekemään hoivakodin puolella! Kielitaito täällä on kehittynyt paljon sekä olen saanut syvennystä omaan osaamiseeni. Ranskankielen opettelu oli vielä bucket listalla, mutta ''onneksi'' meillä on 26 tuntia edessä matkustamista, joten eiköhän siinä ehdi jo vähän oppia!
Täällä on käytössä työvaatteet, jotka hoitajat ostavat itse.
